Humanikan kuukauden runo, kirjana, on esillä lainaussalissa. "Humanikan kuukauden runo" -blogissa on runositaatin lisäksi tietoja runoilijasta, runo alkuperäisellä kielellä, linkki esitykseen... Kaikkea sitä, mitä me, Humanikan kuukauden runon ystävät, haluamme täältä löytää. Kommentoi, ehdota, ole hyvä!
30. lokakuuta 2013
30. syyskuuta 2013
Lokakuun runo
"...
tänään minä katson
miten lehdet punertavat,
lokakuussa jokainen puu näkyy toisin,
sumu pysyy paikallaan,
vasta kun alan vavista,
lehdet irtoavat "
Jyri Schreck: Että olisit läsnä, 1977
Kuukauden runon runoilija Jyri Schreck (1927-1982) oli suomalainen runoilija, kustannustoimittaja, dramaturgi ja ohjaaja. Ylen Elävässa arkistossa hän ja Ilmari Kianto:
1958; Ilmari Kianto, Kainuun laulaja - oppaana maisteri Jyri Schreck
Humanikassa esillä sama runo myös kokoelmassa Koivuntuohirunoja : tunnustuksellisia runoja metsistä ja puista.
30. elokuuta 2013
SYYSKUUN RUNO
Pino kirjoja,
lukemista väsyttää silmät, uupua,
kertomus jatkaa unena illan ohjelmaa.
Ensimmäinen kirja koulukirja, siniruutuinen vihko
ja kynä,
niiden tuoksu,
joka ei ollut tuoksu vain maailma,
mutta ei kellekään muulle.
Hyvän kirjan jälkeen unen maku suussa
kokonaan peiton alla lapsuuden vuoteessa ajattelee,
tietää että joku on osannut edes kuvitella ihmisen
joka ymmärtää samaa,
mutta omalla tavallaan.
Hannu SALAKKA: Ennen kaipasin tähän, Hki 1983
"
Etelä-Savossa syntynyt ja kuollut kirjailija Hannu Salakka (1955-2003) tuli tunnetuksi erityisesti runoilijana, vaikka hän kirjoitti myös romaaneja ja novelleja. Hänen runoissaan yhdistyvät luontokuvaus ja puheenomainen pohdiskelu. Salakan aiheet nousevat syvältä koetuista elämän ristiriidoista ja omasta pysähtymisen pelosta elämän runnoessa eteenpäin.Lue lisää
"
19. kesäkuuta 2013
HUMANIKAN KESÄRUNONÄYTTELY
21.6. - 30.8.2013 HUMANIKAN LAINAUSSALISSA
...Edith Södergran, Kirsi Kunnas, Risto Rasa,
Juha Mannerkorpi, Eeva-Liisa Manner, Maila Pylkkönen...
...Astelimme kotiin kesän halki.
Pellot keinuivat tuulessa.
Kiistelimme onko siinä ohraa vai ruista.
Kaikki kukat huojuivat.
Vai huojuivatko?
Maila Pylkkönen: Menimme lämpimänä päivänä pubiin, 1983
28. maaliskuuta 2013
HUHTIKUUN RUNO
”Mikä mahtava riemu, kun on kamppaillut runosta ja voittanut sen!
Mikä hurmio, kun voi pidellä sitä kädessään, irrottaa sen itsestään,lähettää sen avaruuteen, uuden sykkivän maailman, jota ei äsken ollut ja joka nyt on.”
Saima Harmajan päiväkirja 15.8.1932
Humanikan kuukauden runoilija on Saima Harmaja (8.5.1913–21.4.1937), jonka syntymän 100-vuotisjuhlaa juhlimme, ja mikä on juhliessa: Saima Harmaja -seura järjestää runottaren kunniaksi useita tapahtumia.
mm. 27.2.-29.5.2013 Näyttely Kansalliskirjastossa Tulisit aivan hiljaa.
Villiinny!
http://www.saimaharmaja.fi/saiman-paras-runo/
Humanikan lainaustoimiston vitriiniin olemme koonneet kokoelmissamme olevaa Saima Harmajaa käsittelevää aineistoa sekä hänen runoteoksiaan.
Saa koskea.
TAMCAT
28. helmikuuta 2013
Maaliskuun runo
"
.....
Minä odotan sinua silmät auki
saat viisumin keväästä syksyyn
Sinä lasket hiuksesi hartioille
että minun on lämmin
"
Pentti Saarikoski
En soisi sen päättyvän, 1968
Maaliskuisen Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi Humanikan kuukauden runo
on suomalaisen miehen, runoilijan, kääntäjän Pentti SAARIKOSKEN (1937-1983) kynästä.
Hän itse kirjoittaa "Tähänastiset runot" (Otava, 1978) kokoelman "En soisi sen päättyvän" syntyprosessista näillä sanoin:
"...Retoriikka oli tärvellyt minun kieleni, niin että kun tulin alas korokkeelta ja kateederista, huomasin potevani jonkinlaista afasiaa. Minun oli opeteltava puhumaan. Tätä opettelua on tämä kirja, minun mielestäni jatkuvasti elinkelpoinen kertomus "ei rakkaudesta vaan yhdessäolosta", jonka en oli suonut päättyvän. Mutta tietysti se päättyi, sitten kun olin saanut puhekykyni takaisin.
..."
Kuuntele Niinkuin vierasta maata Lauluyhtye Muksut (1966)
Sävel: Tapio Lipponen, sanat: Pentti Saarikoski.
Muksut oli 1960-luvun jälkipuolella toiminut suomalainen lauluyhtye. Yhtye levytti mm. Pentti Saarikosken teksteihin sävellettyjä lauluja.
"
.....
Minä odotan sinua silmät auki
saat viisumin keväästä syksyyn
Sinä lasket hiuksesi hartioille
että minun on lämmin
"
Pentti Saarikoski
En soisi sen päättyvän, 1968
Maaliskuisen Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi Humanikan kuukauden runo
on suomalaisen miehen, runoilijan, kääntäjän Pentti SAARIKOSKEN (1937-1983) kynästä.
Hän itse kirjoittaa "Tähänastiset runot" (Otava, 1978) kokoelman "En soisi sen päättyvän" syntyprosessista näillä sanoin:
"...Retoriikka oli tärvellyt minun kieleni, niin että kun tulin alas korokkeelta ja kateederista, huomasin potevani jonkinlaista afasiaa. Minun oli opeteltava puhumaan. Tätä opettelua on tämä kirja, minun mielestäni jatkuvasti elinkelpoinen kertomus "ei rakkaudesta vaan yhdessäolosta", jonka en oli suonut päättyvän. Mutta tietysti se päättyi, sitten kun olin saanut puhekykyni takaisin.
..."
Kuuntele Niinkuin vierasta maata Lauluyhtye Muksut (1966)
Sävel: Tapio Lipponen, sanat: Pentti Saarikoski.
Muksut oli 1960-luvun jälkipuolella toiminut suomalainen lauluyhtye. Yhtye levytti mm. Pentti Saarikosken teksteihin sävellettyjä lauluja.
30. tammikuuta 2013
Helmikuun runo
"
Muistoilla on kolme vaihetta.
Ensimmäinen on kuin eilispäivä.
Sielu on muistojen pyhän kupolin alla,
niiden varjossa ruumis nauttii onnestaan,
vielä ei nauru ole vaiennut, kyynelvirta kuivunut,
mustetahraa pyyhkäisty pöydän pinnalta -
ja jäähyväissuudelma, se unohtumaton,
on yhä painettuna sydämeen kuin sinetti....
"
(suomentanut Marja-Leena Mikkola)
Humanikan helmikuun runona on tällä kertaa kokonainen teos Anna Ahmatova Fontankan talossa; Pirjo Aaltosen tekstittämä ja Anne Hämäläisen valokuvaama valokuva- ja runoteos. Teoksen runkona ovat Marja-Leena Mikkolan ja Pentti Saaritsan suomentamat Anna Ahmatovan runot. Hämäläisen valokuvissa piirtyy eteemme Fontankan talo, Pietarissa sijaitseva Ahmatovan kotimuseo, jossa hän asui ensimmäisen kerran vuosina 1918-1920 ja johon hän palasi myöhemmin 1920-luvulla.
Anna Ahmatova(1889 – 1966) venäläinen runoilja, lue lisää.
Kuuntele !
Muistoilla on kolme vaihetta.
Ensimmäinen on kuin eilispäivä.
Sielu on muistojen pyhän kupolin alla,
niiden varjossa ruumis nauttii onnestaan,
vielä ei nauru ole vaiennut, kyynelvirta kuivunut,
mustetahraa pyyhkäisty pöydän pinnalta -
ja jäähyväissuudelma, se unohtumaton,
on yhä painettuna sydämeen kuin sinetti....
"
(suomentanut Marja-Leena Mikkola)
Humanikan helmikuun runona on tällä kertaa kokonainen teos Anna Ahmatova Fontankan talossa; Pirjo Aaltosen tekstittämä ja Anne Hämäläisen valokuvaama valokuva- ja runoteos. Teoksen runkona ovat Marja-Leena Mikkolan ja Pentti Saaritsan suomentamat Anna Ahmatovan runot. Hämäläisen valokuvissa piirtyy eteemme Fontankan talo, Pietarissa sijaitseva Ahmatovan kotimuseo, jossa hän asui ensimmäisen kerran vuosina 1918-1920 ja johon hän palasi myöhemmin 1920-luvulla.
Anna Ahmatova(1889 – 1966) venäläinen runoilja, lue lisää.
Kuuntele !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)