Toukokuun runo


Nyt annamme itsellemme luvan hullutella.
(Ei sen puoleen, että siihen aina lupaa olisi kysytty.)

Runoantologian Uusi ääni : uuden runouden antologia (2006) toimittajat Eino Santanen ja Saila Susiluoto kirjoittavat runoilija Aki Salmelan (s. 1976) runoista mm. näin "..vahva perinnetietoisuus yhdistyvy iloiseen kokeiluvuuteen".
Kuulostaa lupaavalta.

"Salmela on kulttuurikerrostumien runoilija, hän kierrättää korkeakulttuurisia sitaatteja...//...kieli on nopeasti assosioivaa, yllättävät kuvat seuraavat sulavasti toisiaan, ja runojen liikkeessä on surrealistisen animaation muistumia...."

Tämänkö vuoksi osastonjohtaja Leena Horsma-aho valitsi Humanikan toukokuun runoksi Aki Salmelan runon Hyvästi. 


Leena kirjoittaa: "Aki Salmelan kokoelmasta ”Sanomattomia lehtiä” (2004) löytyi tämä runo, mikä nyt päättää Humanikan runoblogin.

Monenlaista tunnelmaa on ollut tänä keväänä; 

haikeaa, epäileväistä, innostunutta.

Jännittävää jättää vanha ja mennä uutta kohti. 

Kohta jo muutetaan. Hyvästi Humanika!"

Hyvästi

"...

Kun on lähdettävä älä heiluta

perinteen valkoista nenäliinaa

               perinteestä livenneille.

Lähdetään ylpeästi, komeasti, kokonaan,

vähän katkerasti, joutuisasti, karkeasti

ei koskaan haikeasti;

lähdetään!

               Hyvästi!"

Kiitämme lukijoitamme!

Huhtikuun runo

ILO

Kevään saan jo, toisen kevään,
päivään yhä pitenevään,
helenevään aamuun herään,
kaikki metsän tuoksut kerään.
Pienen ilonkukan terään
hyväin silmäin hymyilyllä
luotu onni sopii kyllä.

Helvi Juvonen

 Ilo on Sarin valinta huhtikuun runoksi:
- Kevät on tullut - vaikkei ihan vielä siltä näytä.. Mutta me tarvitaan iloa..
Myös uuden odotus - Linnaan muutto - on odotusta, iloa.. (Sari Mäkelä, informaatikko).

Paljon luettu ja lausuttu runoilija Helvi JUVONEN  (1919 – 1959) oli iisalmelaissyntyinen, sittemmin Helsinkiin kotiutunut runoilija, jolta julkaistiin kuusi runokokoelmaa. Hän oli sodanjälkeisen modernin runon ensimmäisiä airueita Suomessa. Hänen runoissaan oli uskonnollisia vaikutteita, joita vastaanottajat ovat tulkinneet niin panteistisiksi kuin kristillisiksikin.

Lue lisää: Liisa Enwald -Haaksirikkoiset ja kiven elämä

 

Maaliskuun runo

"Maaliskuu muistuttaa siitä, että kohta on huhtikuu".(Marko Rinne)
Marko halusi valita Emily DICKINSONin (1830-1886) runon Maaliskuu senkin vuoksi, että toivomme kuukauden kuluvan hitaasti. Kokoelmien karsinta ym. ovat käsityötä ja sen vuoksi aikaavieviä työvaiheita; on mukavaa tehdä ne huolella.
Maaliskuu - tule meihin!


1320

Maaliskuu!
Tule sisälle!
Minä jo odotin.
Ota hattu pois!
Voi, juoksitko?
Niin hengästynytkin!
Kerrohan kaikki! Kuinka voit?
Ja kuinka Luonto voi?
Tule yläkertaan, Maaliskuu -
niin paljon tiedän, oi!
... 
(käännös: Kaarina Halonen)

Poet Emily Dickinson http://www.poets.org/poetsorg/poet/emily-dickinson

innostu myös tästä:

Emily Dickinson: Dear March, Come In! Analysis by Ted Fry   https://prezi.com/agfsgrwliohx/dear-march-come-in-analysis/

             Helmikuun runo

Kuvassa aukeama s. 46-47 teoksesta
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Aaltonen-Hämäläinen-Seppo) 2012

Juhli kanssani tätä lumista yötä
kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.

Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...

(Anna Ahmatova ; suom. Marja-Leena Mikkola)


Olen valinnut helmikuun runoksi Ahmatovan vuonna 1939 Vladimir Garšinille omistetun runon "Juhli kanssani tätä lumista yötä".
Humanikan kuukauden runo -blogi miettii tulevaisuuttaan = yhdistyväthän tänä vuonna Humanikan kokoelmat pääkirjasto Linnan kokoelmiin, samoin me henkilökunta menemme yhteen linnalaisten kanssa ja Humanikan taru päättyy.

Niinpä blogimme tulevaisuutta miettiessämme päätimme Humanikassa, että seuraavina kuukausina blogiin runoja valinneet tulevat esiin valintojensa takaa:
"Anna Ahmatova ( Анна Ахматова, oikealta nimeltään Anna Andrejevna Gorenko, Анна Андреевна Горенко,  1889 Bolšoi Fontan Odessa – 1966 Moskova) oli venäläinen runoilija ja kirjailija, jota pidetään Venäjän kirjallisuuden ns. hopeakauden merkittävimpänä hahmona ja tärkeimpänä venäläisenä naisrunoilijana.
Hän eli suurimman osan elämästään Pietarissa ja juuri Pietarissa on Fontankan talo, Ahmatova-museo, jossa teoksen Anna Ahmatova Fontankan talossa kuvat on valokuvattu.

En edes muista sitä, missä olen ensimmäisiin hänen suomennettuihin runoihinsa törmännyt, vuosikymmeniä sitten... ehkä jossakin lehdessä tai.. jossakin muussa.. radiosta kuultuna..  kenties Neuvostolyriikkaa -julkaisussa...  Niin tai näin...  Hänen yhteiskunnallisten murrosten keskellä kirjoittamansa feminiininen ja visuaalinen lyriikkansa kolahti heti".
Eija Heikkinen, kirjastoamanuenssi

Anna Ahmatova Fontankan talossa
Teksti Pirjo Aaltonen Valokuvat Anne Hämäläinen
Kollaasit ja ulkoasu Sanni Seppo. Into 2012

Lue myös Anna Ahmatova Facebookissa https://www.facebook.com/pages/Anna-Ahmatovan-aika-ja-runous/172411619530514Annan Ahmatovan aika ja runous

näyttely: Kirsi KUNNAS 90 vuotta - runoilija, kääntäjä, lastenkirjailija, akateemikko
Humanikassa 1. joulukuuta 2014 - 30. tammikuuta 2015

Humanikan kuukauden runo -blogi esittää ja onnittelee:

Koko kansan runoäiti Kirsi Kunnas 90 vuotta !
Humanikan lainaustoimiston vitriinissä on esillä kokoelmiimme kuuluvia Kirsi Kunnaksen kirjoittamia runoja, lastenkirjoja, loruja, käännöksiä..
Kunnaksen esikoisteos, v. 1947 ilmestynyt runokokoelma "Villiomenapuu" on myös esillä.

Kuukauden runoksi olemme valinneet v. 1956 ilmestyneestä "Vaeltanut" -kokoelmasta runon:

Aamut putoavat sinisinä virtoina

"Aamut putoavat sinisinä virtoina,
linnun olen nähnyt uivan niissä
ja katoavan usvaan,
puut nousevat liikkumatta
ja valo soi oksilla,
soi huurtuneen ruohon sisään.

Työnnän käteni maahan, suun ja korvat
mustaan ruohoon
ja imen suoneni täyteen maan suolaa.
Huomenna valo jäätyy äänettömäksi."


Katso ja kuuntele syntymäpäiväsankaria mm. lastensa ympäröimänä:

Kirsi Kunnas 90 vuotta - "Ai että mä olen tyytyväinen"

Runokaupunki:

Syntämäpäiväjuhlat Vapriikissa 12. joulukuuta 2014

Marraskuun runo


Alkavan  kylmän vuoden ajan runoksi Humanikan runoraati on valinnut Eeva Kilpeä (1928-)

"...
 kutsun itseni iltateelle,
 puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
 kehun: Sinä pieni urhea nainen,
 minä luotan sinuun."

Eeva Kilpi  Runoja 1972-1976
WS 1978 


Eeva Karin Kilpi on suomalainen kirjailija. Kilven tuotanto käsittää 32 teosta, joista osa runoutta ja osa proosaa. Teoksia on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, saksaksi ja englanniksi. 

Kuuntele Eeva Kilpeä Aamun kirja 20.1.2013.
 

Lokakuun runo
                        



Paljas  / Exposure
                             


 ....                                                                                         
Hiljaisuus on sadetta, jonka ääni käännettiin pienemmälle,
nyt tuijotan ulos kirkasta näkymää,                                     
pyykkinaruun on takertunut jotain:                                      
pahkainen, vettynyt,                                                             
kutistunut elämä,                                                                  
jonka juuri ja juuri tunnistan omakseni.                               

Robin Robertson 

Teos: Kuuna päivänä : englantilaista, skotlantilaista ja
          irlantilaista nykyrunoutta.
          Toim. Piritta Maavuori (useita kääntäjiä)
          Hki :WS, 2003


Ajattelimme, että Skotlanti on nyt ajankohtainen. Löysimme kokoelmistamme tämän runokokoelman.
Robin Robertson (1955-) on syntynyt Perthshiressä, Skotlannissa, mutta asuu nyt Lontoossa.
Lue lisää kirjailijasta. 

Humanikan syyskuun runo

 Naapurini, leningradilaisen pikkupojan, Valja Smirnovin muistolle

" I

Puutarhassa sirpalesuojat,
pimennetty kaupunki.
Pietarin pienet orvot,
minun lapsukaiseni!
Maan alla ei henki kulje,
ohimoita kirveltää.
Pommien jyskeen läpi
eräs lapsi äännähtää. 

..."

Taskent 23.maaliskuuta 1942

 Anna Ahmatova (1889-1966)  Teoksessa Neuvostolyriikkaa III, Tammi 1978
(suom. Natalia Baschmakoff, Eila Kivikkaho, Aila Meriluoto, Anna-Maija Raittila, Pentti Saaritsa)

Anna Ahmatova oli venäläinen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään Venäjän kirjallisuuden niin sanotun hopeakauden merkittävimpänä hahmona ja tärkeimpänä venäläisenä naisrunoilijana. Ahmatova asui suurimman osan elämästään Pietari-Leningradissa. Wikipedia

Anna Ahmatova Fontankan talossa