"
Muistoilla on kolme vaihetta.
Ensimmäinen on kuin eilispäivä.
Sielu on muistojen pyhän kupolin alla,
niiden varjossa ruumis nauttii onnestaan,
vielä ei nauru ole vaiennut, kyynelvirta kuivunut,
mustetahraa pyyhkäisty pöydän pinnalta -
ja jäähyväissuudelma, se unohtumaton,
on yhä painettuna sydämeen kuin sinetti....
"
(suomentanut Marja-Leena Mikkola)
Humanikan helmikuun runona on tällä kertaa kokonainen teos Anna Ahmatova Fontankan talossa; Pirjo Aaltosen tekstittämä ja Anne Hämäläisen valokuvaama valokuva- ja runoteos. Teoksen runkona ovat Marja-Leena Mikkolan ja Pentti Saaritsan suomentamat Anna Ahmatovan runot. Hämäläisen valokuvissa piirtyy eteemme Fontankan talo, Pietarissa sijaitseva Ahmatovan kotimuseo, jossa hän asui ensimmäisen kerran vuosina 1918-1920 ja johon hän palasi myöhemmin 1920-luvulla.
Anna Ahmatova(1889 – 1966) venäläinen runoilja, lue lisää.
Kuuntele !
