 |
| Kuvassa aukeama s. 46-47 teoksesta Anna Ahmatova Fontankan talossa (Aaltonen-Hämäläinen-Seppo) 2012 |
Juhli kanssani tätä lumista yötä
kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.
Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...
(Anna Ahmatova ; suom. Marja-Leena Mikkola)
Olen valinnut helmikuun runoksi Ahmatovan vuonna 1939 Vladimir Garšinille omistetun runon "Juhli kanssani tätä lumista yötä".
Humanikan kuukauden runo -blogi miettii tulevaisuuttaan = yhdistyväthän tänä vuonna Humanikan kokoelmat pääkirjasto Linnan kokoelmiin, samoin me henkilökunta menemme yhteen linnalaisten kanssa ja Humanikan taru päättyy.
Niinpä blogimme tulevaisuutta miettiessämme päätimme Humanikassa, että seuraavina kuukausina blogiin runoja valinneet tulevat esiin valintojensa takaa:
"Anna Ahmatova ( Анна Ахматова, oikealta nimeltään Anna Andrejevna Gorenko, Анна Андреевна Горенко, 1889 Bolšoi Fontan Odessa – 1966 Moskova) oli venäläinen runoilija ja kirjailija, jota pidetään Venäjän kirjallisuuden ns. hopeakauden merkittävimpänä hahmona ja tärkeimpänä venäläisenä naisrunoilijana.
Hän eli suurimman osan elämästään Pietarissa ja juuri Pietarissa on Fontankan talo, Ahmatova-museo, jossa teoksen Anna Ahmatova Fontankan talossa kuvat on valokuvattu.
En edes muista sitä, missä olen ensimmäisiin hänen suomennettuihin runoihinsa törmännyt, vuosikymmeniä sitten... ehkä jossakin lehdessä tai.. jossakin muussa.. radiosta kuultuna.. kenties Neuvostolyriikkaa -julkaisussa... Niin tai näin... Hänen yhteiskunnallisten murrosten keskellä kirjoittamansa feminiininen ja visuaalinen lyriikkansa kolahti heti".
Eija Heikkinen, kirjastoamanuenssi
Anna Ahmatova Fontankan talossa
Teksti Pirjo Aaltonen Valokuvat Anne Hämäläinen
Kollaasit ja ulkoasu Sanni Seppo. Into 2012
Lue myös Anna Ahmatova Facebookissa https://www.facebook.com/pages/Anna-Ahmatovan-aika-ja-runous/172411619530514Annan Ahmatovan aika ja runous
